keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Runo, Merja Parkkila

Satuprinssi






Sinä kirjoissa ja unelmissa olet, mutta et tosielämässä. 
Kun minä avaan kirjan uudestaan, niin sinä olet minun vierelläni ja silloin aika pysähtyy. 
Satuprinssi sinä olla saat, joka miekkaa heiluttaa ja naisen pelastaa. 
Sinun silmäsi minut tavoittaa keskellä ihmisruuhkaa ja niiden valtaan jään. 
Sinun silmäsi ruskeat on, ne minulle luottamusta heijastaa. 
Sinun äänesi on kuin enkelten laulu ja hymysi maailman ihanin. 
Voi kunpa sellaisen rakkauden kokea saisi oikeassa elämässä. 
Mutta kun minä kirjan suljen, niin sinä katoat pois. 
Onneksi muistot jäi ikuiset sydämeen ja mieleen.  
-Merja Parkkila -



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti